SAPAn miesten edustusjoukkueen päävalmentaja Samuli Jokinen vetää yhteen lokakuun alkupuolella päättyneen Kolmosen kauden. Päättynyt sesonki oli osin hankala etenkin loppukauden osalta, mutta säilyminen oli varmaa silti jo hyvissä ajoin putoamisviivan jäätyä 13 pisteen päähän. Pari voittoa lisää olisi tuonut savannalaiset tukevaan keskikastiin.
Samuli kuvailee yhdeksänteen sijaan päättynyttä kautta omalta osaltaan kuluttavaksi ja raskaaksi, joten tauko tuli itse kullakin tarpeeseen. SAPA lähti kauteen yhdellä isolla ringillä. Toinen jengeistä pelasi Kolmosta ja toinen taas tahkosi sarjaporrasta alempana. Samuli oli suurimmassa osassa pelejä koutsaushommissa myös Nelosen puolella – työtaakkaa oli siis kiitettävästi, joku voisi sanoa jopa liikaa.
Joukkue vaihtui reippaalla kädellä jengien yhdistymisen seurauksena. SAPA/3:n Kolmosen paikka siirtyi Edustus-nimen alle ja vanhan edustuksen paikan otti SAPA/Savanna-joukkue. Tämä tarkoitti joillekkin pelaajista lopettamista, osa siirtyi pelaamaan vanhan M3:n kanssa harrastesarjaa, moni SAPA/3:n pelureista jatkoi SAPAn Kolmosen joukkueessa ja toisille tämä puolestaan toi mahdollisuuden pelata neljänneksi korkeinta sarjatasoa kauden 2021 Nelosen joukkueesta. Tuoreita SAPA-pelureita tuli joukkueeseen myös ilahduttavan paljon.
Tämä yhdistelmä oli luonnollisesti vaikea yhteenhitsautumisen kannalta, sillä joukkue oli käytännössä aivan uusi. ”Preseason ei mennyt niin kuin olin suunnitellut. Päästiin ihan liian myöhään kunnolla käyntiin ja pelaajia tuli vielä pitkin talvea”, Samuli kertoo haasteista.
Kolmosessa pelaava Edustus pelasi Samulin mukaan etenkin alkukaudesta hyvin, joista hän nostaa esille yhdeksi kohokohdaksi tämän vuoden nousijajoukkue ja Regions-Cupin voittaneen SexyPöxyjen kauden ensimmäisen kohtaamisen. ”Vaikka peli päättyikin 0-0, niin oltiin mun mielestä suvereeneja siellä kentällä. Oli siis joukossa myös hyviä peliesityksiä”, hän kehuu.
Nelosessa edustuksen paikalle tullut SAPA/Savanna hakee valitettavasti vauhtia ensi kaudella sarjaporrasta alempaa, mikä harmittaa Samulia. ”Sitä putoamista ei missään nimessä olisi saanut tapahtua. Mutta nyt kävi näin ja pitää miettiä kaikki uudestaan”. Hän viittaa viime kauden yhteistreeneihin, joista ollaan tulevalla sesongilla luopumassa.
Samoin pelaajat vaihtuivat joukkueiden välillä peleissä tiuhaan, SAPA/Savannan Vitoseen tippumisen myötä jengit eriytytetään selkeämmin toisistaan. ”Ei toiminut se systeemi, mutta nyt se on kokeiltu”, Samuli toteaa.
Viidennen kautensa miesten edustusjoukkueen peräsimessä päättänyt Samuli harmittelee hieman lohkon sijoitusta, mutta pitää Kolmosen kautta kuitenkin kokonaisuutena keskivertona, vaikka tavoitteissa ei aivan onnistuttukkaan. ”Molempien joukkueiden piti olla siinä keskivaiheilla, ja pelin parantua kauden mittaan. Ei päästy kyllä niihin”.
”Oli omia haasteita, mutta paikka paikoin oltiin pelillisesti todella hyviä. Siinä mielessä hyvillä mielin voidaan jatkaa, ja uskon että ensi kaudella ollaan Kolmosessa hyvä joukkue”, hän sanoo.
SAPAn molemmissa joukkueissa pelasi yhteensä peräti 58 pelaajaa, joista 45 oli kauden aikana Kolmosessa kentällä vähintään kerran. Mistään varsinaisesta pelaajapulasta ei voinut siis puhua, vaikka loppukaudesta kokoonpano olikin kummassakin joukkueessa monesti lisätäytettä vailla.
Samuli sanoo, että KäPa-yhteistyö mahdollisti tietoisen riskin lähteä etenkin Kolmosen jengissä hieman kapeammalla ringillä. Hän kiittääkkin käpyläläisseuraa toimivasta yhteistyöstä. Ensi vuonna tämä kuitenkin KäPan noustua Ykköseen päättynee.
Junnut saivat ilahduttavasti vastuuta. Päättyneellä sesongilla Kolmosessa pelanneessa edustuksessa tulikasteensa sai 4 junnuikäistä pelaajaa, joista Puuma Simola ja Amiin Abdi ovat SAPAn omia junioreita. Lisäksi SAPA/Savannassa minuutteja sai peräti 14 juniori-ikäistä peluria. ”Kun ollaan kasvattajaseura niin tämä on osoitus, että annetaan junnuille niitä mahdollisuuksia. Se että meillä oli nämä kaksi porukkaa oli mahdollistamassa sen”, SAPA-koutsi kertoo tyytyväisenä.
Pelaajia oli ringistä poissa läpi kauden moninaisista syistä, mikä luonnollisesti hankaloitti tekemistä. ”Kausi oli aika ihmeellinen siinä mielessä, että varmaan joka viikko oli 2-3 pelaajaa kipeänä. Oli koronaa, flunssaa tai sitten muuten vaan ei ollut kunnossa”.
Tämän lisäksi loukkaantumiset piinasivat joukkuetta. ” En tiedä johtuiko siitä, että tämä oli ensimmäinen kausi koronan jälkeen, kun päästiin pelaamaan koko kausi. Oliko rasitus liian kova ja sen takia tuli loukkaantumisia vai mistä johtui, mutta oli enemmän loukkaantumisia kuin kertaakaan omalla aikuisvalmennusuralla. Siinä mielessä aika surkuhupaisa kausi kyllä”, Samuli sanoo.
Koska poissaoloista johtuen kilpailu pelipaikoista oli paikoin varsin vähäistä, heijastui se väkisinkin pienenä mukavuudentunteena treeneissä ja peleissä. ”Se oli varmaankin yksi syy miksi pelin taso ehkä kauden mittaan vähän laski.”
”Alkukaudesta kaikki halusi näyttää paikkansa. Ja niin kuin sanoin, oli tosi hyvää tekemistä alkukaudella paikka paikoin. Ja sitten kun ei ole sitä kilpailua niin sitä lähtee vähän sooloilemaan ja vaikeita ratkaisuja ja kaikkea muuta”, Samuli kertoo syksyn hankaluuksien syistä.
Kolmosen lohko oli hieman eriskummallinen, sillä SAPAn kaverina Helsingistä ei ollut kuin FC FINNKURD. Loput joukkueista oli suurimmalta osin Espoosta minne matkattiin kuudesti. Tutuiksi tulivat myös niin Kauniainen, Karjaa, Kirkkonummi kuin kauden päätöspelin Tammisaarikin.
Vieraspelipäivät siis venyivät, mutta toi samalla vaihtelua. Etenkin maakuntapelit paikkakunnilla, jossa oman ”kylän” joukkue on iso juttu pääsymaksuineen ja hienoine ottelutapahtumineen tuo tietynlaisen piristysruiskeen kauteen. ”Tavallaan kiva kun ei ollut helsinkiläisiä joukkueita, mutta toi se samalla myös omat haasteensa pelireissujen viedessä enemmän aikaa. Vaikka peli on vain Espoossa on se silti yllättävän kaukana ja on aikaa vievää. Mutta ehkä enemmän kiva juttu kuitenkin”, Samuli sanoo.
SAPA teki lohkossa viidenneksi eniten maaleja ja päästi kuudenneksi vähiten, joten siltä osin kausi oli varsin mukiinmenevä. Savannalaiset eivät kuitenkaan kyenneet kauden aikana kertaakaan kahteen peräkkäiseen voittoon. Saldona oli 7 voittoa, 6 tasapeliä ja 9 tappiota. Pahin notkahdus tuli elokuun lopulta syyskuun alkuun joukkueen hävittyä neljästi perätysten, tosin vastustajista kolme löytyi kauden lopussa lohkon top 4:stä.
Tänä vuonna palattiin Suomen Cupissa varmasti kaikkien iloksi vanhaan ja perinteiseen formaattiin. SAPA voitti ensimmäisen matsin Nelosen FC POHU/JäPaa vastaan peräti 10-1. Seinä tuli kuitenkin vastaan toisella kierroksella, kun Etelä-Espoon Pallo oli parempi kotikentällään maalein 4-1.
Seuraava kausi tulee olemaan SAPAn joukkueelle jo neljäs peräkkäinen Kolmosessa, ja vihreäpaidat ovat hyvää matkaa vakiinnuttamassa paikkaansa nykyisellä sarjatasolla.
Tuleeko tulevalla talvikaudella treeniohjelmaan jotain uutta, joiden avulla sijoitusta pyritään kirkastamaan lähemmäs kärkipäätä? ”Meidän pitää olla parempikuntoisempia, joten varmaan juostaan treeneissä enemmän. Koitetaan saada myös joukkueen virkistys ja koheesiotapahtumia enemmän ja sitä kautta hiottua joukkuehenkeä entistä paremmaksi”.
Samuli kertoo myös, että joukkue etsii lisää vahvistuksia, joten uudet pelaajat ovat tervetulleita näytille!
Tämän viikon maanantaina aloitettiin pelailut kerran viikossa tahdilla Bollis 6:lla klo 19.30 alkaen (kenttävuoro klo 20-21). Loppiaisen jälkeen alkaa taas kunnon tekeminen kohti kautta 2023.