SAPAn puheenjohtaja Markku Lounatvuori on verkkotoimituksen haastattelussa. ”Mace on ilmoittanut, ettei asetu enää ehdolle ensi vuodelle puheenjohtajaksi, iso kiitos siis näistä vuosista!
-Oma pelaajaurasi ja missä päin suomea otit jalkapallon ensiaskeleet?
”Pelaajaura” alkoi vasta varttuneella iällä Helsingissä Kampin Pallo 50:n riveissä, jolloin sain ensimmäisen pelipaidan (50v. joukkueessa, noin 20v. sitten ja jatkuu edelleen. toim.huom.). Sitä ennen koulussa, pihoilla ja muualla sopivilla kentillä Mikkelissä. (Mikkelihän tunnettiin 50-60 luvuilla yhtenä Suomen parhaista jalkapallokaupungeista).
Pelailu oli enemmänkin sellaista lasten pallon potkiskelua ja hauskan pitämistä.
-Miksi tulit aikoinaan Helsinkiin?
Opiskelemaan – samalla reissulla täällä oon viel. Jonkin verran jalkapalloharrastus jatkui opiskeluporukoiden kesken.
-Miten päädyit SAPAan ja koska olet liittynyt ?
Vanhempi poikani (synt. 1978) aloitti SAPAn junioreissa 1986, jolloin olin mukana sen ikäryhmän vanhempana. Vuonna 1988 olin SAPAn kesäleirillä ikäryhmän huoltajaksi ryhtyäkseni, mutta toisin kävi. Mukana oli myös nuorempi poikani (synt. 1981), jonka ikäryhmän valmentajaksi minut lopulta houkuteltiin.
-Mitkä ovat kokemuksesi junnuvalmentamisesta omalla uralla?
Kävin D-valmentaja koulutuksen ja viihdyin kyllä ikäryhmän kanssa aina vuoteen 1992,
jolloin katsoin, että siviilityön vaatima aika vaati mut lopettamaan. Valmentaminen oli kyllä varsin antoisaa, joskin myös aina välillä todella haastavaa vilkkaiden poikien keksiessä omia versioita harjoitusmuodoista.
-Mukavimmat muistot näiltä ajoilta?
Äkkiseltään ei nouse mieleen mitään yksittäisiä tapahtumia. Monet turnaukset ja erityisesti tietty Hesa Cup olivat aina hauskoja juttuja. Ehkä suoritukseltaan parhaaksi ko. joukkueen osalta tuli kesällä -97 Unkarin KUN- Cup. Kohtasimme mm. Slovakian, Unkarin, Ruotsin ja USAn New York Salect joukkueet sekä Argentiinan huippujoukkue River La Platan, joka oli vahingossa tullut väärään turnaukseen. Silloin matkanjohtajan roolissa oli ilo seurata sapalaisten erinomaisia otteita turnauksen otteluissa. Myös kaupungin järjestämä banget turnauksen joukkueiden johdolle oli erittäin sykähdyttävä tapahtuma, jossa kaupunginjohtaja oli illan isäntä.
-Koska sinut valittiin ensimmäisen kerran SAPAn puheenjohtajaksi ?
Vuonna 1992, jolloin aika ei riittänyt valmentamiseen minut keksittiin puheenjohtajaksi.
Siinä asemassa sitten viipyilin tämän vuosituhannen alkuun, muistaakseni vuoteen 2004
asti.
-Mitä muistoja sinulla on näiltä ajoilta?
Siirtyminen kesäleirien pitämisestä eri paikkakunnilla Suomessa Eerikkilän urheiluopistolle. Yhteistyösopimus Werder Bremenin kanssa. Vaihtuvia hallituksen jäseniä, yhteistyötä mukavien ihmisten kanssa.
-Milloin tulit uudelleen puheenjohtajaksi?
Vuoden 2012 alusta.
-Miten SAPA on mielestäsi muuttunut näiden n.30 v aikana?
Eri ikäryhmien toiminta on jäsentyneempää, mutta samalla seuratason
yhteisöllisyys on häviämässä, ei enää talkoohenkeä entiseen malliin.
-Mitä SAPAn seuratoiminassa erityisesti nyt kaivattaisiin?
Yhteisöllisyyttä seuratasolla niin, että joukkueista riittäisi
toimijoita myös seuran kehittämiseen ja yli joukkueen tarpeen. Toki
nimenomaan niin, että toiminnasta hyötyisi myös ”oma” joukkue.
-Miten näet SAPAn roolin stadilaisessa jalkapallossa?
SAPA on kasvattajaseura nappuloille ja junioreille ja antaa miesjoukkueineen
mahdollisuuden jatkaa hyvää harrastusta myös aikuisikäisille. Erittäin monta SAPAssa oppinsa ammentaneita pelaajia on yltänyt myöhemmin tapahtuneen seuravaihdon jälkeen poikien ja nuorten maaottelutasolle. Myös miesten ja naisten maaottelupelaajaksi on SAPAn kasvatteja löytynyt. Emma Koivisto ja Janne Saksela ovat tästä esimerkkejä.
-Mitä toiveita SAPA-perheelle alkavalle vuodelle?
Perhesidonnaisuuden vahvistumista ja uutta puheenjohtajaa. Toivon todella, että uuden puheenjohtajan lisäksi myös uusia hallituksen jäseniä löytyisi, sillä nyt on aika siirtää seura uusien jäsenten johdettavaksi. Erikoistoiveena on, että kerrankin SAPAn vuosikokouksessa olisi jäseniä paikalla vähintään saman verran kuin minulla on vuosia SAPAssa.