SAPA miesten kakkosjoukkue päätti toissa viikolla kautensa 6-2 voitolla Bolliksella. Muutaman vuoden ajan kuudenneksi korkeinta sarjatasoa pelanneen savannalaisten loppusijoitus oli 9 joukkueen lohkossa hienosti kolmas jääden ykkös- ja kakkossijoista vain 5 ja 3 pistettä. Saldoksi jäi 7 voittoa, 1 tasapeli ja 4 tappiota. Joiltain aiemmilta sesongeilta tuttu nimellinen nousupaikka jäi tänä vuonna saavuttamatta, mutta tämä tosin sopi varmasti SAPAlle varsin mainiosti, joka ei ylemmälle sarjaportaalle ole suoranaisesti hinkunut. ”Meillä on ollut sellainen kaava, että jos me ollaan saavutettu Nelosen sarjapaikka, niin sen jälkeen saunaillassa äänestetään aina sitä nousua vastaan, eikä haluta mennä sinne. Sitten jatketaan tyytyväisenä taas vielä yksi kausi”, kertoo joukkueen kapteeni Lauri Rautio.
Poikkeusolot toivat jälleen oman säväyksensä kesäkuun alkupuolella alkaneeseen 12 peliä käsittäneeseen tynkäkauteen. Vuodesta 2010 SAPAn kakkosjoukkuetta edustanut Rautio on iloinen joukkueen nousujohteisiin esityksiin. ”Kausi alkoi ihan mahdottoman huonosti ja loppui mahdottoman hyvin”, hän viittaa kolmeen viimeiseen tappiottomaan peliin, joista kaksi oli voittoja. ”Jos kahta ensimmäistä peliä (9-2 ja 4-1 tappiot) ei lasketa, niin kausi oli mielestäni hieno. Kun tilanne alkoi normalisoitua, niin samaa teki meidän pelikin. Viimeiset kaksi matsia olikin jo sitten vanhaa tuttua M2:sen pyöritystä ja oli varmaan meidän kauden parasta peliä”, hän kehuu.
Rautio sanoo, että ei ole henkilökohtaisesti aivan tyytyväinen omaan sesonkiinsa erinäisten vammojen ja perhetilanteen selittämän koronavarovaisuuden vuoksi, jotka verottivat treeniaktiivisuutta. ”En pystynyt käymään ihan joka tapahtumassa, mutta jätkät on hoitanut kuitenkin hienosti aika pienellä nipullakin välillä”, kapteeni kertoo.
Brysselissäkin taannoin pelailemassa piipahtanut Rautio kertoo joukkueen pysyvän varmasti kasassa, mikä on pitkälti erinomaisen joukkuehengen ansiota. ”Kun on kivaa niin ei tästä kukaan malta poistua. Sinne Brysseliinkin on houkuteltu jäämään pelaamaan, mutta kyllähän se veri vetää aina takaisin SAPAan”. Vaikka kapteeni sanoo kaiken muun olevan SAPAssa parempaa, toi hän Belgiasta loppukaudella mukaan kuitenkin uudenlaisen rennon tavan hitsata joukkuetta entistäkin tiiviimmäksi ravintoloiden ollessa koronan takia kiinni, tai muuten vain kaukana kentältä. ”Tehtiin tällä kaudella innovaatio, jota suosittelen seuran muillekkin aikuisjoukkueille. Kaljat, alkoholittomat tai tavalliset kannattaa ottaa mukaan omasta jääkaapista ja nauttia ne matsin jälkeen. Kummasti parantaa joukkuehenkeä ja myös peliä. Aloitettiin tämä ”perinne” kahdesta vikasta pelistä, joka osoittautui aika hyväksi keinoksi, sillä voitettiin ne molemmat. Yksi juoma siinä matsin jälkeen, jonka äärellä on kiva turista palautekeskustelu porukalla”, Rautio hymyilee.
Kimmo Hyttisen pelaajavalmentama ryhmä on pysynyt vuosien varrella hyvin kasassa. Yksi menestyksen avain onkin varmasti se, että tiivis joukkue tuntee hyvin toisensa. Kerran viikossa treenaavan M2:n verrattainen iäkkyys ei ole näkynyt peliesityksissä, sillä se on pysynyt nuorempien jengien vauhdissa enemmän kuin hyvin. Nuoretkin pelurit ovat kuitenkin luonnollisesti tervetulleita joukkueeseen. ”Keski-ikä nousee aina vuosittain ja alkaa lähennellä varmasti kohta jo ikämieslukemia”, hän myöntää.
M2 lähtee jahtaamaan syys- ja talvitauon jälkeen taas ensi vuonna hyvää tulosta todennäköisesti tavanomaisemmissa merkeissä. ”Kun tämä loppui näin hyvin, niin tässä on katse jo seuraavassa kaudessa, ja tällä hetkellä näyttää siltä, että se olisi taas normaali kokonainen kausi”, Rautio päättää toiveikkaana.