SAPAn miesten edustusjoukkueen kausiennakko 2025 on vihdoin ja viimein valmistunut. Maalittomaan tasapeliin päättyneessä sesongin avausottelussa Jokerit FC:tä vastaan kunnioitettiin SAPAn entisen voimahahmo Jari Kinnusen muistoa hiljaisen minuutin ja surunauhojen muodossa. Kolme edellistä matsia joukkue on onnistunut voittamaan, joten kausi on alkanut poikkeuksellisen lentävästi. Tänä perjantaina pelataan jälleen kotona entisellä Bollis 6:lla ja nykyisellä kolmoskentällä, kun vastaan asettuu HPS/2. Ottelu alkaa klo 18.15
Kautta on ehditty tahkota jo kuukauden verran ja kausiennakkoa ei ole vain kuulunut eikä varsinkaan näkynyt. Ennakko on luonut itse itselleen paineet täyttää riittävät laatuvaatimukset ja oli tänä vuonna todellisen työn ja tuskan takana. Tätä menoa tämä nähtäneen pian juhannuksena. Onko neljä peliä myöhässä oleva ennakko nyt sitten neljä kertaa parempi kuin ajoissa valmistuneet – no ei todellakaan. Pulinat sen sijaan sikseen ja asiaan.
Nelosen kausi on siis startannut SAPA-standardein lähes uskomattomalla tavalla. Joukkue majailee kolmen peräkkäisen voiton turvin maalierolla 10-1 lohkokakkosena tiukasti lohkon ennakkosuosikki SUMU/sobin vanavedessä. Sesonki on käynnistynyt tätä paremmin edellisen kerran vuonna 2016 ja tämä onkin miellyttävää kontrastia edustusjoukkueen muutaman edellisen vuoden taaperruksille.
Palataan hetkeksi kuitenkin ensin menneeseen: Viime kausi meni täysin penkin alle, joskaan juuri mitään kabinetin kautta hankitun Kolmosen sesongilta nyt odotettukkaan. Kauden 2023 jälkeen Kolmosesta pudonnut SAPA sai takaportin pelata sarjasta luopumisen kautta samaista sarjaa uudelleen, mutta oli jälleen turhan heppoinen viidenneksi korkeimmalle sarjatasolle.
Joukkue sai 22 ottelussa vain kolmessa ottelussa pisteitä ja voittoja kertyi vaivaiset kaksi kappaletta, yksi per kevät- ja syyskierros. Samalla ylitettiin maaginen sadan päästetyn maalin raja, kun savannalaisten maalia pöllytettiin käsittämättömät 102 kertaa itse osuen vain 15 maalin verran.
Jokainen ymmärtää, että parempaan lopputulokseen pääsee sarjaporrasta alempana käytännössä vain ilmestymällä peleissä paikalle.
Jatkuvista tappioista huolimatta joukkuehenki pysyi loppuun asti hyvänä ja treeneissä kävi varsin mukavasti porukkaa. Lähtökohdat ovat nyt huomattavasti viime vuotta paremmat, ja viime kauden kovemmat pelit on nähtävästi selvästi valmistanut jengin hyvään liitoon nelosdivarissa.
Talvikausi oli ollut pelaajien liikehdinnän puolesta vauhdikas, kuten se on tupannut viime vuosina tekemään. Monet ”yritys-ulos” pelurit joutuivat etsimään jo hyvissä ajoin pelipaikkaa tälle vuodelle toisaalta ja uusia pelimiehiä saapui treeneihin näyttämään taitojaan samaan tahtiin. Vielä kauden kynnyksellä ryhmään saatiin vahvistusta muun muassa Hieu Buin muodossa.
Joidenkin paluumuuttajien lisäksi isoin vonkale napsahti hyvissä ajoin ennen kauden alkua koukkuun, kun viimeksi Veikkausliigassa kaudella 2023 AC Oulun riveissä 15 ottelua pelannut Rony Huhtala (s. -98) saa kunnian pukea päälleen yli 30 vuotta oululaisseuraa perinteikkäämmän SAPAn pelipaidan. Hän on ehtinyt tähän mennessä tosin pelaamaan vasta kauden avausottelussa, mutta nähtäneen taas tämän perjantain pelissä.
”Rony on valtava lisä SAPAlle. Hänen kokemuksensa tulee olemaan arvokasta pelin kaikilla osa-alueilla, ja uskon, että jokainen pelaaja on innostunut pelaamaan hänen kanssaan”, kertoo SAPAn tuore päävalmentaja, jonka ajatuksia kohta lisää.
SAPA kävi kääntymässä talvella Suomen Cupissa parinkin joukkueen voimin, mutta ne visiitit ovat olleet viime vuosina ranskalaisen puoleisia. Molemmat cupiin osallistuneet SAPAt saivat kokea POHUn jengit paremmakseen. Tällä kertaa edustusjoukkueen tie tyssäsi cupissa tylysti tappioon Vitosen jengi FC POHU/Unitedille 3-1 lukemin.
Edustuksen tavoin myös SAPA/2:n taival katkesi avausotteluun, sillä se hävisi Juuson kierroksella – tämä siis virallisella termillä sanottuna- niin ikään Vitosen jengille FC POHU/Simpsoneille maalein 0-1.
SAPAn edustusjoukkueen valmennusosasto sai siis uusia tuulia, kun koutsaushommiin saapui viime vuonna joukkueen tolppien välissä ollut saksalainen Nils Hillenbrand, 32. Tämä on siinäkin mielessä merkittävä muutos, sillä valmennuskieli on ensi kertaa edustuksen historiassa englanti. Hän kertoo olevansa jo hyvän matkaa rullaavasta kaudesta innoissaan ja on ylpeä, että saa aloittaa valmennusuran juuri SAPAssa.
”Maalivahdin roolista luopuminen 30 vuoden jälkeen ei ollut helppoa, mutta viime kaudet ovat olleet pieniä loukkaantumisia täynnä. Siksi olen iloinen voidessani ottaa nyt uuden roolin kentän laidalla”, hän kertoo.
Miltä tämä vuosi sitten näyttää uuden pääkoutsin silmin? ”Joukkue on hyvä ja olemme huomattavasti vahvemmassa asemassa kuin viime vuonna. Tärkeintä on, että toimimme nyt paremmin joukkueena. Mutta totta kai, aika näyttää,”, Nils sanoo.
”Hille” lempinimellä tunnettu mies kertoo, että hänelle kyseessä ei ole vain lyhyt stintti, vaan saksalainen haluaisi vetää, jos se vaan hänestä on kiinni joukkueessa vähintään muutaman vuoden projektin. Siksi hänelle on erityisen tärkeää kehittää koko joukkueen toimintaa ja saada iskostettua joukkueeseen kokonaisvaltaisen muutoksen sekä tietynlaisen ammattimaisemman asenteen alkaen pienistä, mutta tärkeistä asioista.
”Iso juttu on, että yritetetään parantaa entisestään joukkuehenkeä ja kulttuuria liittyen kaikkiin käytäntöihin joukkuetoiminnan ympärillä. Haluan että jokainen tekee parhaansa SAPAn eteen kaikin tavoin”, Hille toivoo.
Kuuta ei olla avauskaudella uuden valmentajan alaisuudessa kurkottelemassa hinnalla millä hyvänsä, vaan odotukset pidetään ymmärrettävästi maltillisena, mikä sopii savannalaiseen mielenmaisemaan hyvin. Sarjanousu ei ole mikään päätavoite eikä edes hyvin menneet avauspelit tilannetta ole muuttanut. ”Top 4 -sijoitus olisi jo unelmatulos ensimmäiselle yhteiselle kaudellemme”, komppaa Hille pelaajien epävirallisia saunailtapuheita.
Toki kauden ensimmäiset pelit ovat osoittaneet, että rahkeita on tänä vuonna isompiinkin asioihin, mutta jalat maassa pitäen. Hille painottaakin, että tärkeintä on aina vain seuraava peli ja pitää fokus siinä.
Joukkueessa tapahtui taas sen verran muutoksia, että pelin halutulla tavalla rullaamaan saamisessa kesti aikansa, etenkin kun se ei sitä tehnyt juurikaan koko viime vuonna. Treenipelit olivat kaksijakoiset, mutta loppua kohti nousujohteiset. ”Alku on aina vaikein. Olemme pyrkineet tuomaan enemmän rakennetta ja järjestelmällisyyttä edustusjoukkueeseen, mikä on ratkaisevan tärkeää tulevaisuudellemme. Tämän perusteella voidaan mielestäni olla varsin tyytyväisiä siihen, miten asiat ovat tähän mennessä sujuneet”, hän sanoo.
Eteläistä Nelosta pelataan tänä vuonna 4 lohkon voimin. Lohkoista puolet kuten myös SAPAn lohko on keskitetty lähes kokonaan Helsinkiin. Pisimmät vierasreissut suuntautuvatkin edellisvuoden Riihimäen ja Lahden vierailujen sijaan Haapiksesta katsottuna noin 14-15 kilometrin päähän Tapulikaupungin tekonurmelle (SUMU), Vantaan Rajakylään (FC Nile) ja Vuosaareen Urheilupuistoon (FC Vuosaari).
Voimasuhteista on vaikea sanoa juuta eikä jaata eikä lohkon jengit ole äkkiseltään katsottuna aiemmilta vuosilta tuttuja neljällä voitolla ja maalierolla 12-1 aloittanutta SUMU/sobia lukuunottamatta. Sen nimi oli osunut kuitenkin esiin lohkon ennakkosuosikeista ja siltä se näyttää selvästi myös käytännön tasolla. Lohkovoittaja nousee suoraan ja kakkoset saavat mahdollisuuden kivuta Kolmoseen karsintojen kautta.
Kausi päättyy maanantaina 1.10 FC Hieho-peliin Bollis 1:lle.
Otteluohjelman löydät täältä: https://tulospalvelu.palloliitto.fi/team/48940/fixture
Päävalmentaja Nils Hillenbrandin lisäksi toisena valmentajana sekä joukkueenjohtajana toimii edustusjoukkueessa ensin pelaajana sekä myöhemmin valmentajana/joukkueenjohtajana vuodesta 2011 ollut Tuomo Känsäkoski. Huoltajana jatkaa totutusti Timo Erkkilä, joka aloittaa kolmannentoista kauden peräkkäin.
Kapteeniksi valittiin tänä vuonna pelaajien äänestyksellä viime kaudella SAPAan Turun Weikoista tullut Robert Pylkkänen.
Nyt kun mahdollisuus siihen kerran on niin pitihän se kysyä eroavaisuuksia Suomen ja Saksan alasarjafutiksen välillä. Siinä missä suomalaisjengien pelaajat joutuvat (tietysti seurasta riippuen) pelaamaan halutessaan kaivamaan kuvettaan liiton sarjojen ulkopuolella useimmiten satoja euroja vuodessa, on Seppo Rädyn ”suosikkimaassa” tilanne toinen. Siellä nimittäin jokainen pikkuseurakin saa kassaan sponsoreilta ja tukijoita sen verran, että heillä on varaa maksaa pelaajille palkkana kohtuullisen kokoisia pistebonuksia.
Toisena erona vapaa-ajallaan mieluiten vaimonsa ja lastensa kanssa aikaa viettävä Hille mainitsee saksalaisen kurinalaisuuden ja omistautumisen fudisharrastusta kohtaan. Täällä voidaan arpoa viimeiseen asti onko vaikkapa sää riittävän hyvä treeneihin ilmaantumiseen, on tilanne siellä toinen. Siinä missä SAPAssa tapahtumista poisjääntiin riittää napinpainallus Nimenhuutoon, on kynnys saksalaisjoukkueissa samaan toimenpiteeseen huomattavasti isompi. ”Valmentajalle on erikseen poissaoloista soitettava ja harjoituksiin osallistutaan lähtökohtaisesti aina – jopa edellisen päivän juhlimisen jälkeen”.
No niin palataanpa sivuraiteilta taas itse asiaan eli alkaneeseen kauteen heittämällä pikaraporttia ensimmäisistä otteluista.
Jokerit FC-SAPA 0-0: Kauden avauspelissä tuli todistettua, että Nelosen ottelu voi epäilyksistä huolimatta 0-0. Paikkoja oli riittämiin toki kummallakin, mutta verkon perille ei pelivälinettä saatu toimitettua Bolliksen illassa. Hivenen pettynyt maku kuitenkin matsista jäi, sillä voittoonkin asti oli kaikki eväät. Peli antoi kuitenkin viitteitä, että joukkueessa on paljon potentiaalia.
SAPA – Chicken Wings 2-0 (2-0): Kotiavauksessa toisen puoliajan alun punainen korttikaan ei ollut kauden avausvoiton tiellä, kun kanansiivet kaatui Bolliksella ensimmäisen jakson maaleilla.
”Olimme koko ottelun parempi joukkue, ja avausjaksolla teimme onneksi tarvittavia maaleja. Olisimme voineet tehdä niitä enemmänkin. Vaikka olimme toisen jakson ulosajon seurauksena lähes kokonaan kymmenellä miehellä, pelasimme ja puolustimme hyvin. Fyysinen kuntomme oli myös selvästi parempi kuin vastustajalla”, Hille kommentoi ottelun jälkeen.
SAPA – FC Vuosaari 4-1 (0-0)
Pelaajat saapuivat vapun jälkeen sen verran uneliaan oloisena ottelussa koppiin, että lakimuutos kiellosta asetella pelejä kyseisen karnevaalin jälkeisenä päivänä voisi olla paikallaan. Talin ulkotekonurmella pelattu muistetaan päällimmäisenä karmaisevasta säästä, kun tuuli ja sade teki pelin seuraamisesta kentän laidalla käytännössä selviytymistaistelua. No pääasia oli, että pistetili karttui 3 pisteellä valkoisilla vieraspaidoilla pelatussa kotiottelussa vastustajan ilmoittaessa vasta pelipäivänä heillä olevan käytössä ainoastaan vihreä sotisopa.
SUMU – SAPA 0-4 (0-3)
Viikko sitten torstain myöhäisillassa SAPA kävi hakemassa täyden pistepotin sarjan toisen SUMU-nimeä kantavan joukkueen kustannuksella. Taas savannalaisilta vahva esitys etenkin kun jälleen joukkuelta ajettiin pelaaja ulos varhaisessa vaiheessa peliä. Tapulikaupungissa pelatussa ottelussa Ismail Mbengeh tehtaili ottelussa hattutempun 25 minuutin sisään tulleilla osumilla.
”Hieno voitto, ja oltiin hyvässä kunnossa. Punainen kortti ennen taukoa tietenkin sotki hieman peliä, mutta oltiin silti parempi joukkue”.
Hille ei tapojensa mukaisesti halua hienosta alkukaudesta huolimatta mennä asioiden edelle eikä erityisemmin sitä hehkuttaa. ”Mennään aina vain kohti seuraavaa ottelua”, kuuluu jo monesti miehen suusta kuultu lause. Miksi toisaalta ajattelutapaa muuttaakkaan, kun tulokset on nähtävissä suoraan sarjataulukossa.
Lopuksi Nils lähettää kutsun kaikille tulla katsomaan ja kannustamaan joukkuetta. ”Tavoittelen nopeaa ja viihdyttävää jalkapalloa – ja toivottavasti näiden muutaman voiton jälkeen kannattajat näkevät, että meidän pelejä kannattaa tulla jälleen katsomaan!”
Pelejä jatketaan perjantaina 16.5, kun entiselle Bollis kutoselle vastaan asettuu klo 18.15 käynnistyvään matsiin HPS/2. Voitolla SAPAlla on mahdollisuus kivuta lohkon piikkipaikalle.
SAPA kaudella 2025:
Maalivahdit: Sami Isoniemi (s. -86), Mikael Friman (-2003) Pasi Petäjä (-95)
Puolustajat:
Dicky A Lody (-94), Victor Villegas (-93), Gino Turri (-82), Manu Taavitsainen (-2000), Benjamin Forsman , Delee Rautio (-03), Teemu Suomi (-2003), Henri Vikman (-99), Bille Siren (-95), Saman Eliassi, Martin Möller (-91), Lauri Vierikko (-99), Setrik Mäkelä (-2004)
Keskikenttäpelaajat:
Robert Pylkkänen (-98), Tomas Forsman (-93), Illja Kalutskyi (-2003), Muhamed Bade (-88), Ahti Halkka (2004), Ismail Mbengeh (-96), Yusuf Jama, Mamo Baze (-97), Hieu Bui (-89), Rony Huhtala (-98), Danilo Gomes (-95), Jimi Oikarinen (-99)
Hyökkääjät: Delee Rautio (-03), Omar Hussein
Tulleet: Rony Huhtala (AC Oulu, Veikkausliiga), Huie Bui (Chicken Wings, 4. div.), Bille Siren (FC Loviisa, 3. div.), Martin Möller (LJS 3. div/5. div), Teemu Suomi (Hyvinkään Pelikaanit, 6. div.), Pasi Petäjä (Spital, 5. div.), Mamo Baze (EsPa, 3. div.), Ahti Halkka (SAPA a-juniorit), Setrik Mäkelä (SAPA a-juniorit)
