Uutiset

  • Laadukasta jalkapalloa järkevään hintaan

    Laadukasta jalkapalloa järkevään hintaan

    Suomen suurin toisella kotimaisella ilmestyvä sanomalehti Hufvudstadsbladet julkaisi 10.11.2017 artikkelin, jossa vertailtiin juniorijalkapalloharrastuksen kustannuksia ruotsinkielisillä ja kaksikielisillä alueilla Suomessa. Jutussa väitettiin, että jalkapallon harrastaminen Helsingissä maksaisi vuonna 2007 syntyneelle junioripelaajalle 3000 euroa vuodessa. SAPA:ssa harrastus ei tietenkään ole näin kallista, joten lähetimme lehteen oman vastineemme, joka julkaistiin 17.10.2017.

    Alla vastineemme suomeksi käännettynä.

    Harhaanjohtavaa tietoa kustannuksista

    Hienoa, että HBL tuo esiin juniorijalkapalloa ja sen kustannuksia ruotsinkielisessä Suomessa. Valitettavasti Svenska Presstjänst oli artikkelissaan ottanut vertailuun mukaan vain kaksi jalkapalloseuraa pääkaupunkiseudulta, mikä ei anna oikeaa kuvaa juniorijalkapallon kustannuksista. Pelkästään Helsingissä on noin 130 jalkapalloseuraa ja koko pääkaupunkiseudulla lähes 200 jalkapalloseuraa.
    Itse tunnen parhaiten kustannustason SAPA ry:ssä, jonka pelaajista suurin osa on kotoisin Helsingin kantakaupungin kaupunginosista, kuten Kruununhaka, Katajanokka, Kallio ja Kalasatama. SAPA-07 -joukkueessa (poikajoukkue, jossa pelaa myös tyttöjä) vuosikustannus on 745 euroa, jolla saa kolme harjoituskertaa viikossa (3 x 1,5 h). Harjoitustuntia kohden kustannus on n. 3,20 euroa)
    Harjoittelun lisäksi vuosimaksulla katetaan piirisarjapelitoiminta kahdella tasolla läpi vuoden, kuusi turnausta ja merkittävä määrä harjoitusotteluita. Motinoituneimmat pelaajat osallistuvat myös talvikauden aikana taitokouluun (lisäkustannus 80 euroa) ja voivat lisäksi halutessaan ilman lisäkustannuksia osallistua lisäharjoituksiin ja peleihin vanhempien ikäluokkien kanssa.
    Jalkapallotreenit pidetään pääsääntöisesti SAPA:n kotikentällä, Haapaniemen kentällä (Kallio / Sörnäinen), joka on 2014 rakennettu tekonurmikenttä. Kenttää jaetaan toisen jalkapalloseuran, Ponnistuksen kanssa. Oma jalkapallokenttä tuo seuralle hieman lisäkustannuksia, mutta on elinehto jalkapalloseuratoiminnalle Helsingin kantakaupungissa, koska Helsingin kaupunki ei pysty tarjoamaan riittävästi harjoituspaikkoja.
    SAPA:n visiona on olla kasvattajaseura, millä tarkoitamme korkealaatuista jalkapallotoimintaa lähellä kotia. Kustannukset pyritään pitämään kohtuullisella tasolla pyrkien samalla takaamaan kaikille joukkueillemme hyvin toimiva taustaorganisaatio.
    Monista muista jalkapalloseuroista eroten meillä vanhemmat eivät toimi valmentajina, vaan kaikki valmentajamme saavat valmennuksesta korvauksen ja heiltä edellytetään valmentajan koulutusta. Valmentajien houkuttelussa emme pysty kilpailemaan rahalla, mutta voimme sen sijaan tarjota hyvän kehittymisympäristön – samalla tavalla kuin pelaajillamme on erinomaiset mahdollisuudet saavuttaa oma huippunsa.
    Pelaajiemme tavoitetaso vaihtelee, osa on tyytyväisiä hyvään ja hauskaan urheiluharrastukseen – ja osan unelmana on tulla jalkapalloammattilaiseksi. Haluamme tarjota kaikille pelaajillemme mahdollisuuden jatkaa jalkapalloharrastustaan hintaan, jolla kaikilla on varaa. Suurin toiveemme on, että mahdollisimman moni lapsi ja nuori löytäisi urheilun ilon ja voisi nauttia siitä läpi elämän.
    Rik Poppius
    SAPA-07, joukkueenjohtaja
    SAPA:n johtokunnan jäsen
  • Tupa täynnä, tunnelma katossa

    Tupa täynnä, tunnelma katossa

    Taas on jaettu mitalit taitokilpailuissa ansioituneille ja pokaalit joukkueiden hengennostattajille, tsemppareille, itsensävoittajille  ja treenihirmuille! Upeaa kautta juhlistettiin asiaankuuluvin menoin lauantaina 18.11. Katajanokan ala-asteella SAPA:n juniorijoukkueiden voimin.

    Lisäpöhinää tilaisuuteen toi yksi Suomen suosituimmista jalkapallotubettajista, Ilaripro alias Ilari Hakala. Junnut pääsivät ottamaan selfiet Ilaripron kanssa ja SAPA:n varapuheenjohtaja Keni Simola haastatteli Ilaria ennen palkintojen jakoa.

    Palkittavia tilaisuudessa riitti. Seuran valmennuspäällikkö Aku Jokinen kertoi muun muassa taitokilpailumerkkejä kertyneen tänä vuonna ennätyksellisin paljon.

    Joukkueiden palkintopokaalien jälkeen oli DETO:n vuoro jakaa stipendit viidelle SAPA:ssa pitkään pelanneelle joukkueensa tukipilarille. Tänä vuonna stipendin saivat Hugo Lahikainen / A-juniorit, Veikko Mykkänen / B-juniorit, Niko Ajalin / SAPA-04, Manta Socada / SAPA-05 ja Vilho Määttänen / SAPA-06. Jälleen kerran kiitokset DETO:lle tuesta SAPA:n juniorijalkapalloilulle!

    Omat kunniakirjansa saivat SAPA:ssa yli kymmenen vuotta vapaaehtoistyötä tehneet seuratoiminnan väsymättömät veteraanit. Vuorossa olivat Veli-Pekka Harjula, Marita Hyttinen, Eero Lounatvuori, Leena Pitkänen ja Mika Ulaska.

    Vuoden seuratoimijan tunnustuksella muistettiin miesten edustusjoukkueen lannistumatonta huoltajaa Timo Erkkilää. Oman erikoispalkintonsa lahjakortin kera sai SAPA-06 -joukkueen Anelma Lahikainen, Palloliiton Helsingin piirin tuore taitokilpailumestari.

    Lopuksi palkittiin kaikki paikalla olleet juniorit runsaalla juhlakattauksella. Herkulliset pizzat SAPA:n junnuille tarjosi Kotipizza. Hieno kausi ja vielä hienommat juhlat!

  • SAPA:lle kolme kultaa piirin taitokilpailusta

    SAPA:lle kolme kultaa piirin taitokilpailusta

    SAPA:n juniorit pärjäsivät hienosti Suomen Palloliiton Helsingin piirin taitokilpailussa. 11 pelaajaa neljästä eri ikäryhmästä osallistui taitokilpailuun ja taitomerkkejä tuli oikein ropisemalla.

    Anelma Lahikainen / SAPA-06 (kultamerkki) voitti E-11 -tyttöjen piirimestaruuden ja lähtee edustamaan SAPA:a ja Helsingin piiriä Palloliiton valtakunnallisiin taitokilpailuihin Oulussa 2.12.2017. Muut kultamerkin suorittaneet pelaajat ovat Liina Valtere / SAPA-07 ja Markus Palosaari / SAPA-09.

    Hopeamerkin piirin kisoissa saavuttivat Simo Takalo / SAPA-06, Erkko Fiander / SAPA-07, Niilo Anttila / SAPA-07 ja Julius Hyttinen / SAPA-09. Pronssimerkin saivat Manta Socada / SAPA-05, Noe Poppius / SAPA-07 ja Otava Eronen / SAPA-09.

  • Edustusjoukkueen valmentaja Tuomo Känsäkoski: ”Meillä oli hyvä mahdollisuus olla sarjan paras joukkue, sitä mahdollisuutta ei kuitenkaan käytetty”

    Edustusjoukkueen valmentaja Tuomo Känsäkoski: ”Meillä oli hyvä mahdollisuus olla sarjan paras joukkue, sitä mahdollisuutta ei kuitenkaan käytetty”

      SAPAn edustusjoukkuetta neljättä vuotta päävalmentajana luotsannut Tuomo Känsäkoski ruotii nettisivutoimituksen haastattelussa joukkueen mennyttä kautta.

     
     Joukkue viettää syystaukoa ja on yhteenvedon aika.  Miten kausi kokonaisuutena
    sujui, sijoitukseen (kahdeksas) ei varmaan voi olla tyytyväinen?

    ”Joo ei missään nimessä voi olla tyytyväinen. Kokonaisuudessaan aika mitäänsanomaton kausi. Jotenkin tuntui että peli ei missään vaiheessa lähtenyt rullaamaan toivotulla tavalla, mutta toisaalta joukkueesta löytyi kuitenkin helposti sen verran laatua, että putoaminenkaan ei missään vaiheessa ollut realistinen uhkakuva.”

    Sanoit kauden lopussa, että joukkue oli omissa papereissasi ennen kauden 
    alkua lohkon ennakkosuosikki numero 1. Oliko kommenttisi pelkkä heitto vai uskoitko
    että SAPAlla oli potentiaalia tavoitella realistisesti lohkon kärkipaikkaa? 

    ”Nimenomaan potentiaalia oli. Tarkoitin lähinnä että mielestäni meillä oli hyvä mahdollisuus olla sarjan paras joukkue, sitä mahdollisuutta ei kuitenkaan käytetty.”

    SAPA ei päässyt lentoon oikein missään vaiheessa ja pisin voittoputkikin jäi vain kolmen ottelun mittaiseksi. Vertailun vuoksi edellissesongilla SAPAlla oli kolmen tai neljän pelin voittoputkia neljä kappaletta. Myöskin nollapelejä kertyi viime kaudella peräti 9, mutta tänä vuonna joukkue piti maalinsa puhtaana ainoastaan neljä kertaa. Ja vielä yksi tilasto viime kaudelta, jolloin krunalaiset onnistuivat maalinteossa jokaisessa ottelussaan, kun nyt se jäi maaleitta 7 kertaa. Oletko löytänyt syitä miksi takapakkia tuli viime kauteen verrattuna näinkin paljon?

    ”Tietysti pelaajistossa tapahtui muutoksia, vaikkakaan en allekirjoita että meillä olisi ollut mitenkään heikompi joukkue paperilla mitä esimerkiksi viime kaudella oli. Suurimmat ongelmat meillä olivat kauden aikana sitoutumisessa ja epätasaisuudessa. Pelaajien treeniprosentit olivat selkeästi heikommat kuin viime vuonna, ja kun siihen lisätään muutaman aikaisemmilta kausilta tutun varman suorittajan loukkaantumiset jo alkukaudesta, niin vaikeaa oli. Vaikka kerran päästiinkiin kolmen ottelun voittoputkeen, niin oikeasti emme pelanneet missään vaiheessa edes kahta peräkkäistä peliä hyvin. Usein jopa yhden hyvän 90 minuuttisen pelaaminen oli vaikeaa.”

    Junnupelaajia debytoi edustuksen riveissä sankoin joukoin ja nuorten pelaajien sisäänajo tulee olemaan varmasti tärkeimpiä teemoja ensi kaudellakin. Miten kommentoisit junnujen esiinmarssia?

    ”No siinäpä olikin se tämän kauden postiivisin anti, jokainen A-tai B-junnu joka meillä kauden aikana pelasi, täytti paikkansa erinomaisesti, usein he olivat jopa joukkueemme parhaimmistoa. Tietysti enemmän olisi heistäkin saatu irti jos olisimme tehneet tiiviimmin yhteistyötä juniorijoukkueiden  kanssa, mikä onkin yksi tärkeä kehityskohde tulevaisuutta ajatellen.”

    Kärkijoukkueita vastaan SAPA pelasi erinomaisesti voittaen silloiset sarjakärjet peräti neljä kertaa. Se varmaan lämmitti myös mieltä?

    ”No joo, ainahan on kiva voittaa, ja kärkijoukkueiden kaataminen maistuu tietysti erityisen hyvältä. Ehkä yhteistä niille voitoille oli että silloin laadimme yksinkertaisen ja toimivan pelisuunnitelman, jota joukkue noudatti kurinalaisesti. Toisaalta se panee myös miettimään että kuinka pahasti tämä kausi muilta osin epäonnistui, kun heikompia joukkueita vastaan emme kyenneet samanlaiseen suoritukseen.”

    Kehittyikö joukkueen peli kauden mittaan niin kuin oli tarkoitus?

    ”Ei, välillä pelasimme mielestäni jopa paremmin kuin edellisellä kaudella, mutta sitten taas seuraavassa pelissä, jopa seuraavalla jaksolla, saatoimme olla kentällä täysin vailla ajatusta ja mikä pahinta asennetta.”

    Joukkueen maalikuninkuus irtosi vaatimattomasti 5 maalilla (Kalle Vanhatalo, Valtteri Frantsi ja Mikko Nieminen). Sillä oltaisiin oltu viime vuonna vasta kuudennella sijalla. SAPA teki muutenkin toiseksi vähiten maaleja lohkossa. Mistä joukkueen hyökkäyspelin tehottomuus mielestäsi johtui?

    ”Ennen kauden alkua sanoin, että viime kauden parhaiden maalintekijöiden poissaolo (Yassinen siirto ja Mikaelin loukkaantuminen) on pyrittävä paikkaamaan paremmalla joukkuepelillä. Tässä emme missään nimessä onnistuneet, ja pelaamalla rakennettujen maalipaikkojen luonti oli tänä vuonna todella hankalaa. Suurin syy tästä menee luonnollisesti valmennuksen piikkiin. Vaikka harjoittelimmekin maalintekoa ja eri murtautumismalleja mielestäni enemmän kuin viime vuonna, ei selkeää toimivaa pelillistä sapluuna oikein löytynyt.”

    Millainen sarja oli muuten?

    ”Sarja jätti kokonaisuudessaan muutenkin aika mitäänsanomattoman kuvan,verrattuna vaikka viime kauteen. Vaikka tälläkin kaudella mukana oli sinänsä laadukkaita joukkueita, olivat hyvin organisoidut ja hyvää jalkapalooa pelaavat joukkueet vähissä. Eräs asia on kuitenkin sanottava, mikä jää usein vähemmällä huomiolle; Tuomaritoiminta oli kauden aikana erinomaista, meidän otteluihimme ei ainakaan sattunut yhtään mielestäni huonoa tuomaria. Jokainen vihellys ei tietenkään mennyt aina oikein, mutta pääsääntöisesti tuomarit olivat peleissä mukana hyvällä asenteella ja ansaitsevat kaudesta ehdottomasti kiitokset.”

    Keitä pelaajista nostaisit joukkueesta erityisesti esille?

    ”En oikeastaan haluaisi nostaa ketään pelaajia erityisesti esille, tämä on kuitenkin joukkuelaji, mutta jos joitakin on mainittava, niin jo esille tulleet junnujen hyvät otteet, ja lisäksi Johnny (Stolpe) näytti sitoutumisellaan hyvää esimerkkiä muulle ryhmälle.”

    Ilmoitit siirtyväsi valmentamaan toiseen seuraan, joten jatkosi SAPAn valmentajana on tällä hetkellä epävarmaa. Aiot sanomasi mukaan jatkaa SAPAssa kuitenkin vähintään pelaajana. Ensi kaudesta ei ole tällä hetkellä vielä varmuutta, mutta joka tapauksessa minkälaista aikaa nämä neljä vuotta SAPAn edustusjoukkueen päävalmentajana ovat olleet?

    ”Neljä vuotta ovat olleet opettavaista ja hauskaa aikaa. Olen saanut olla tekemisissä hienojen ihmisten kanssa, ja SAPA on toimintaympäristönä ollut erinomainen. Täytyy myöntää että tämän kauden loppuvaiheessa oli takki jo aika tyhjä. Mutta nyt kun kauden pettymystä on saanut sulatella tovin, niin mieli halajaa jo kovasti takaisin kentälle ja työnteon pariin, eli en missään nimessä ole jättämässä SAPAa, vaikka en päävalmentajana jatkaisikaan.”

     

Scroll Up