Tasoryhmäkeskustelu on kuumentanut tunteita viime viikkoina. SAPA:n vastuuvalmentaja Tuomo Känsäkoski avaa, miten meillä SAPA:ssa lähestytään pelaajien kehittämistä – ja miksi pienen seuran joustavuus voi olla yllättävän iso etu.
Yle uutisoi hiljattain paljon keskustelua herättäen pelaajien jakamisesta tasoryhmiin juniorijalkapallossa. Ensimmäisessä jutussa käsiteltiin KuPSin käytäntöä jakaa jo 7–8-vuotiaat kilpa- ja haastejoukkueisiin, mikä herätti paljon kritiikkiä vanhempien keskuudessa ja on vastoin Palloliiton suosituksia. Toisessa jutussa Yle selvitti laajemmin, miten eri seurat Suomessa lähestyvät asiaa – suurin osa isoista seuroista tekee selkeän jaon 10–12-vuotiaissa.
Tasoryhmissä on omat hyvät ja huonot puolensa, ja esillä olleet eri seurojen valmennuksen tasoryhmiä puoltavat ja vanhempien tasoryhmiä kritisoivat näkemykset ovat varmasti molemmat ainakin osaltaan totta. Jokainen seura tekee ratkaisunsa omista lähtökohdistaan.
SAPAssa kaikki harjoittelevat yhdessä.
Meillä Sapassa ei pelaajia lähtökohtaisesti jaeta joukkueissa tasoryhmiin – kaikki joukkueen pelaajat harjoittelevat yhdessä. Peliryhmiä toki muodostetaan eri tasoille, mutta niissäkin pyrimme pitämään joustavuuden jatkuvasti mukana.
Motivoituneimmille pelaajille pyritään antamaan lisähaastetta niin, että he saavat halutessaan osallistua vanhempien ikäluokkien toimintaan. Tällä tavalla pidetään huolta vuosien varrella kehittyneistä kaverisuhteista, mutta annetaan myös mahdollisuuksia tavoitella omaa huippuaan jalkapalloilijana.
Pienessä seurassa joustavuus on valtti.
Käytäntö toimii, ja luvut kertovat sen. Esimerkiksi 11v11-maailmassa -12 syntyneiden joukkueesta on jo neljä pelaajaa käynyt miesten edustuksen mukana treenaamassa. 8v8-vaiheen joukkueista puolestaan esimerkiksi -14 ja -15 syntyneistä liki puolet pelaajista on osallistunut joko vanhempien tai nuorempien joukkueiden otteluihin.
Ikäluokkien välinen yhteistyö on pienen seuran ehdoton valtti. Kun eri ikäluokkien valmentaja on sama ja valmentajilla on hyvä keskusteluyhteys, pystytään jokainen pelaaja huomioimaan yksilönä ja tarjoamaan mahdollisimman monille omantasoinen haaste – ilman, että kaverisuhteet tai harrastuksen ilo kärsivät.
– Tuomo Känsäkoski, SAPAn vastuuvalmentaja