”Tuntuuhan se mukavalta, että joukkue ja tunnustuksesta päätellen ehkä joku muukin arvostaa”
SAPA:n edustusjoukkueen huoltajana vuodesta 2013 toiminut Timo Erkkilä on vaatimaton mies. Viime viikon lauantaina hänet palkittiin SAPA:n Vuoden seuratoimijana 2017. Häntä oli kuitenkin vaikea maanitella haastatteluun: ”Vastahan minusta oli juttu puolitoista vuotta sitten, tämä tulee turhan nopeasti. Monet muutkin tekevät arvokasta työtä, eivätkä saa koskaan ansaitsemaansa huomiota.”
No, onneksi Timo lopulta suostui haastatteluun, kun verkkotoimitus lupasi nostaa tasapuolisesti muitakin seuratyön sankareita.
Oletko itse pelannut SAPA:ssa?
”Kyllä, vähän aikaa 11-12 vuotiaana. Silloin futiskipinä ei kestänyt kovin pitkään, mikä on jälkikäteen harmittanut. Olen kuitenkin iloinen, että vanhempani toivat minut SAPAan – muuten en olisi tässä nyt mukana.”
Mitkä ovat huoltajan tärkeimmät tehtävät miesten edustusjoukkueessa?
”Treeneissä ensimmäisenä luonnollisesti pallojen ja vesipullojen täyttö, mutta mielestäni yleisesti se, että pelaajille ja valmentajille jäisi mahdollisimman vähän ylimääräistä. Treeneissä ei esimerkiksi palloja pelaajien tarvitse yleensä itse hakea, eikä valmentajien kerätä tötsejä harjoitteen päätteeksi. Näin aika voidaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi, ja muun muassa tämmöiset pienet asiat samalla helpottavat huomattavasti kaikkia. Eli ylipäätään sujuvoittaa toimintaa yrittämällä olla tapahtumissa jatkuvasti aktiivinen.”
Mitkä ovat omat fiiliksesi menneestä kaudesta ja mikä oli paras hetki?
”Raskas kausihan se aina on, kun savottaa varsinkin pelien ympärillä on niin paljon. Mutta samalla pelit ovat tietenkin tämän homman suola, ja voitot silloisista sarjakärjistä oli kyllä asioita, joista sai menneellä kaudella parhaat fiilikset.”
Onko sinulla jokin rituaali tai tietty rutiini, jonka toistat ennen edustusjoukkueen otteluja?
”En tiedä rituaalista, mutta pyrin olemaan paikalla viimeistään 1,5 tuntia ennen ottelun alkua, jotta saan pukukopissa pelipaidat ripustettua tyylikkäästi henkareihin ennen pelaajien saapumista aina kun sellainen mahdollisuus pelipaikalla on, ja melkein aina kyllä on.”
Olet ollut edustusjoukkueen huoltajana nyt reilu neljä vuotta, vieläkö riittä virtaa?
”Vaikka niin kuin sanoin, toki on välillä rankkaa ja jopa ehkä pikkuisen stressaavaakin. Mutta kyllä tämä harrastus antaa paljon ja on mahtavaa saada olla tärkeä palanen itselle kaikista rakkainta seuraa. En voisi kuvitella lähteväni tästä mihinkään, intoa siis riittää ehdottomasti edelleen!”
Pelaatko itsekin taas jalkapalloa tai harrastatko muuta urheilua?
”Futista en pelaa, mutta liikkuminen ja urheilu on toki jonkinlainen elämäntapa muutoin. Tenniksen peluu on muodostunut SAPA:n ohella toiseksi intohimoksi.”
Mikä on raskainta ja mikä mukavinta edustusjoukkueen huoltajana? ”Ehkä raskaimpana pidän juuri ottelutapahtumia ja niihin valmistelua, usein vielä kiireellä. Pelipäivien illat voivat myös helposti venyä kaikkinensa 5 tuntisiksi. Mukavinta on olla yksinkertaisesti osa joukkuetta ja SAPA-perhettä. Tämä antaa lisäksi paljon sisältöä elämään. Tuntuuhan se mukavalta, että joukkue ja tunnustuksesta päätellen ehkä joku muukin arvostaa, se lämmittää mieltä. Mutta edelleen, aina on vielä parannettavaa ja opittavaa, josta on sitten hyvä kaivaa lisämotivaatiota tulevaan.”
Mitä toivot ensi kaudelta?
”Eiköhän se ole jokavuotinen toive saada paljon lisää motivoituneita nuoria pelaajia joukkueeseen. Toivottavasti saadaan taas kilpailukykyinen joukkue, jolla olisi mahdollisuus taistella taas nousupaikoista. Ja totta kai on aina mukava nähdä peleissä pitkäaikaiset uskolliset fanit, jotka seuraavat SAPA:a vuodesta toiseen. Toivottavasti nähdään ensi kaudellakin ehkäpä uusienkin kannattajien lisäksi!”
