Miesten edustusjoukkueen legendaarinen joukkueenjohtaja Sakari Nieminen ehti hääriä väsymättömästi savannalaisten taustalla ällistyttävän pitkään. Hänen työmääränsä kolmen vuosikymmenen aikana SAPAssa on vertaansa vailla. Hän aloitti savannalaisissa vuonna -89 ensin junioreiden apuvalmentajana yhdessä Markku Lounatvuoren kanssa ja siirtyi kahdeksan vuotta myöhemmin miesten edarin taustoille toimien loppuajan pitkäaikaisena joukkueenjohtajana. Ensi vuonna 70-vuotta täyttävä ”Sakke” on kuitenkin päättänyt lopettaa, joten oli aika istuttaa mies alas päätöshaastattelua varten.
Mitkä ovat fiilikset jättää SAPA näin monen vuoden jälkeen?
– 55 vuotta yhtäjaksoista suomalaista seuratoimintaa ja pelaamista, 30
vuotta yhtäjaksoista sapalaisuutta ja 21 vuotta yhtäjaksoista
pääsiästapahtumaa tekee tietyllä tapaa lopettamisen hieman haikeaksi,
mutta aloitan ns. uuden elämän ja tähtään ensi kaudeksi hyvin
säilyneiden eläkeläisten (70v) SM- kisoihin.
Mitkä ovat parhaat muistosi SAPAssa?
– Varmaan juniorien kesäleirit eri kaupungeissa -80 luvun lopusta
alkaen. Niissä yhdistyi sekä juniorien että leirien valmentajien ja
valvojien yhteiset ilonhetket
Miten päädyit edustuksen joukkueenjohtajaksi?
– Kiitos poikani Mikon, oli aika luonnollinen polku junnuista miehiin.
Virallisesti toiminta alkoi -97 yleismies Jantusena, mutta varmaan
täsmentyi varmaan joukkueenjohtajaksi ja rahastonhoitajaksi muutamia
vuosia myöhemmin.
Mitkä asiat joukkueenjohtajan työssä yleisesti vievät eniten aikaa?
– Riippuu tietysti työn kuvasta ko. joukkueessa, mutta
perustilanteessa yhteydet pelaajiin/- heidän vanhempiin ja seuraan on
se lähtökohta joka on työmäärältään vielä aika helposti hoidettavissa.
Mikä oli hommassa hauskinta entä ikävintä?
– Miesten osalta tietysti pelaajien aistiminen ”sapalaisuudesta”
vastuine ja velvollisuuksineen. Ikävintä laitella joskus muistutuksia
muutamille pelaajille, että sovittuja pelaajamaksuja ei ole näkynyt.
SAPAn edustuksessa ehti vuosien varrella pelata mm. niin Paavo Arhinmäki
kuin Riku Riihilahtikin. Millaisia persoonia he olivat joukkueessa?
– Miesten joukkueessa on vuosien varrella nähty paljon hienoja
persoonia. On hienoa ollut huomata, että jokainen on hyväksynyt
yhteiset pelisäännöt niin pelaamisen kuin joukkueen varainkeruunkin
kannalta. Paavo ja Riku ovat molemmat hienosti olleet mukana SAPA-
hengessä ja kumpikin osallistui mm. Eirassa erään taloyhtiön kellarin
kunnostustalkoisiin kantamalla 2 eri kerralla ja 2 eri vuonna omalla
vuorollaan n. 4h hiekkaa ämpäreillä pihalla olleelle lavalle. Oli
muuten aikamoinen kuntojumppa kantajille.
SAPA pelasi Kolmosessa todella pitkään ennen tippumista
sarjaporrasta alemmas. Haaveilitko ikinä, että SAPA olisi nähty
joskus Kakkosessa ja samalla liiton sarjoissa?
– Suomalaista jalkapalloa jokaisella sarjatasolla nähneenä, on pakko
tunnustaa että SAPAn joukkueen rahat ja talkoohenkisyys tekevät sen,
että Kolmosen taso on korkein taso mihin SAPAn eväillä pystytään.
Liian paljon on seuroja jotka kurkottavat paikkaa auringosta, vaikka
jalat ei todellakaan yllä niin korkealle.
SAPA pelasi historian suurimman ottelun liigajengi KooTeePeetä
vastaan Kumpulassa 2005. Mitä mieltä olet nykymuotoisesta Suomen
Cupista, johon SAPA ei sattuneista syistä ole vähään aikaan
osallistunut?
– 2005 Cup-ottelu KooTeePeetä (Liiga) vastaan oli ja varmaan
tulee olemaan hienoin hetki SAPAn jalkapallossa miesten tasolla. Yli
500 katsojaa ja hirveä meteli koko ajan. Vuoden 2006 mestaruussarjan
valmentajien yhteistilaisuudessa ennen sarjan alkua KooTeePeeen
valmentaja (Janne) Hyppönen lausui lehtien mukaan, että yhdessäkään hänen
joukkueensa pelissä ei ollut sellaista tunnetta ottelussa kuin SAPA-pelissä. Hänen mukaansa muutama nuorempi peluri oli aivan kauhusta kankea ja lähes täytyi
pakottaa kentälle.
– Nykyinen pelitapa on tuhonnut kaiken Cup- huuman etenkin
aladivisionien joukkueilta.
Mitä toivot SAPAlta seurana lähivuosina?
– Minusta SAPA on ja tulee olemaan ns. kasvattajaseura. On tärkeää
saada pidettyä jokainen junnu- ja miesten joukkue riittävän isoina
pelaajamäärältään. Tärkeintä SAPAlle on kasvattaa juniorit hyvän
harrastuksen merkeissä ja ohjata joku taitavampi mestaruuksia
tavoittelevaan seuraan jos halukkuutta on, kuin tuhota koko joukkue
liialla kilpahenkisyydellä.
Montako saunailtaa ehdit järjestämään?
– Kiitos Vanhalan Peten ja Heiton Maran, niin saunailtoja lienee kertynyt n. 50 kpl
tässä n. 20 vuoden aikana.
Iso kiitos ”Sakelle”!